Anteeksi, etten ole pystynyt kirjoittamaan blogin aloittamisen jälkeen yhtään mitään. Elämäni on ollut aika hektistä viime aikoina, enkä ole oikein ehtinyt pysähtymään...

Tänään haluan puhua siitä, miltä tuntuu kun on monta persoonaa, jotka riitelevät keskenään. Tai ehkä enemmänkin siitä, miltä "oikeasta minusta" tuntuu kun persoonani vaihtelevat.

Tuntuu kuin ei pystyisi keskittymään mihinkään. Ei vain ole mitään tarpeeksi kiinnostavaa kiintopistettä, johon aivot pystyisi keskittymään. Samaan aikaan olet paikalla, mutta et kuitenkaan ole… Ihan kuin seuraisi tilannetta sivusta ja katsoisi kuinka joku, joka näyttää itseltä, puhuisi ihan kuin et itse missään nimessä puhuisi. Ei tiedosta ympäristöä kunnolla, on vaan omissa maailmoissaan. Ensin aika ei kulu mihinkään, mutta yhtäkkiä huomaa monen tunnin kuluneen ilman, että on reagoinut mitenkään.

Joudun useita kertoja päivässä pysähtymään ja tarkoituksella yrittää keskittyä johonkin kiintopisteeseen, mutta kun dissosioin, silmäni alkavat harottamaan, niin en enää pysty kohdentamaan katsettani mihinkään. Tämän takia tämänpäiväinen tekstini joutuu päättymään lyhyeen, kun en meinaa nähdä ruutua mihin kirjoitan. Pahoittelen lyhyttä ja hieman epäselvää tekstiä, toivottavasti siitä kuitenkin sai selvää.