Jotenkin jännä fiilis, johtuu varmaan huonosti nukutusta yöstä... Mutt siis oon nyt heränny ihmettelemään että kuinka paljon mä oikeesti dissosioin pitkin päivää. On viestejä joita en oo muistanu lukeneeni tai keskusteluja joita en muista käyneeni ollenkaan. Mun käsivarteen on myös ilmestyny outoja palovammoja, joista mul ei oo mitään muistikuvaa. Oon lopettanu tupakanpolton vuodenvaihteessa, niin periaatteessa ne ei oo voinu tupakasta ilmestyy ku ei löydy yhden yhtäkään röökiä koko taloudesta. Tai no siis löytyy joitain tumppeja kun kaverit on käyny, mutt miks ihmeessä oisin sellasen sytyttäny ku ei oo ahistanu niin paljoo tai sillee viime aikoina ett ois tarttenu satuttaa itteensä. Mulla siis on toiminu se, ett käyn kylmäs suihkus tai laittanu lunta anovaa kohtaa vasten, niin ei oo tarttennu itteesä satuttaa. Oon puhunu asiasta hoitokontaktin kanssa, mutt siellä ollaan nyt aika neuvottomia, kun teen ittelleni asioita just sillon kun filmi katkee...

    Oon nyt tosi innoissani! Mun avokki tilas mulle EMP:ltä kaks mekkoo ja ne saapu just nyt <3 Nyt vaan pitäis jaksaa hakee ne postilta, tai siis avokin pitäis ku mä en vieläkään pääse ton jalan kanssa kunnolla liikkeelle... No mutt ihanaa ett ne tuli, pääsen laittaa synttäreiks uuden mekon päälle <3

    Muuten täs on ollu todella tasasta, eikä siinä mitään, tykkään ett on, ku mulle ei toi tunteiden vuoristorata oikee sovi. Se on ihan fine jos jollai muulla on, mutt omal kohal ne vaan tuntuu rankoilta...

Tänään on ihan ok päivä. Isä lupasi tulla illalla katsomaan, että miten jalka voi. Jalastani siis nivelsiteet vaurioituivat yhtenä iltana kavereiden luota lähtiessä. Nyt siis joudun olemaan kotona 24/7 enkä voi lähteä edes psykologille, vaan kaikki pitää hoitaa puhelimen välityksellä. Ei kyllä yhtään huvittaisi olla kotona koko aikaa melkein yksin, mutta olen kiitollinen lääkäreistä ja hoitajista, jotka ovat tähän mennessä auttaneet parhaansa mukaan, ja tottakai omahoitajastani, joka on tehnyt kaikkensa sen eteen, että hoito ja käynnit onnistuvat jalan ja oman mielenterveyteni mukaan. Olen myös todella kiitollinen puolisostani, joka on jaksanut hakea särkylääkkeitä apteekista ja pitänyt huolen kämpästä ja lemmikeistä, että saan itse levättyä. Lemmikit ovat olleet myös aivan ihania <3 Olen samaan aikaan erittäin turhautunut, mutta myös hyvin kiitollinen kaikesta. Mikä on sinun turhautumisesi aihe tänään? Entä kiitollisuuden?

Anteeksi, etten ole pystynyt kirjoittamaan blogin aloittamisen jälkeen yhtään mitään. Elämäni on ollut aika hektistä viime aikoina, enkä ole oikein ehtinyt pysähtymään...

 

Tänään haluan puhua siitä, miltä tuntuu kun on monta persoonaa, jotka riitelevät keskenään. Tai ehkä enemmänkin siitä, miltä "oikeasta minusta" tuntuu kun persoonani vaihtelevat.

 

Tuntuu kuin ei pystyisi keskittymään mihinkään. Ei vain ole mitään tarpeeksi kiinnostavaa kiintopistettä, johon aivot pystyisi keskittymään. Samaan aikaan olet paikalla, mutta et kuitenkaan ole… Ihan kuin seuraisi tilannetta sivusta ja katsoisi kuinka joku, joka näyttää itseltä, puhuisi ihan kuin et itse missään nimessä puhuisi. Ei tiedosta ympäristöä kunnolla, on vaan omissa maailmoissaan. Ensin aika ei kulu mihinkään, mutta yhtäkkiä huomaa monen tunnin kuluneen ilman, että on reagoinut mitenkään.

 

Joudun useita kertoja päivässä pysähtymään ja tarkoituksella yrittää keskittyä johonkin kiintopisteeseen, mutta kun dissosioin, silmäni alkavat harottamaan, niin en enää pysty kohdentamaan katsettani mihinkään. Tämän takia tämänpäiväinen tekstini joutuu päättymään lyhyeen, kun en meinaa nähdä ruutua mihin kirjoitan. Pahoittelen lyhyttä ja hieman epäselvää tekstiä, toivottavasti siitä kuitenkin sai selvää.

Päätin aloittaa vuoden alussa blogin, minne jakaisin vähän kaikenlaista sisältöä. Kuvia, runoja, mietteitä, ajatuksia, mitä nyt mieleen vain tulee. Tarkoituksenani on tukea mielenterveyttä ja julkaista myös siihen liittyvää sisältöä, eli jotkut julkaisut saattavat olla hyvinkin henkilökohtaisia. Vastapainona julkaisen välillä myös Deviantartissa julkaisemiani kuvia, jotka pidän mahdollisimman positiivisina ja suloisina.

Tähän väliin jotain faktaa itsestäni. Olen 21v nainen, jolla on yli 10 vuotta mielenterveysongelmia taustalla. Kärsin itse epävakaasta persoonallisuudesta (F60.3), dissosiaatiohäiriöstä (F44) ja niiden aiheuttamasta psykoottisesta häiriöstä sekä masennuksesta. Sen takia ns vapaan sisällön, eli runot yms, yritän pitää positiivisena tai edes realistisena, en halua laukaista kenelläkään paniikkia tai mitään liian negatiivisia tunteita.

Toivon, että kommentointi pidetään mahdollisimman asiallisena, ja että tämä blogi olisi kiusaamisesta vapaa alue kaikille :)

Lots of love! <3